Mielekästä menoa.
Pohdiskelua elämästä. Joskus vähän liikuntaa, luontoa, kulttuuria.
Kenties aiheista on hyötyä tai iloa myös sinulle.
Pohdiskelua elämästä. Joskus vähän liikuntaa, luontoa, kulttuuria.
Kenties aiheista on hyötyä tai iloa myös sinulle.
Tällä kertaa toivon jotain mahdollisimman monelle ja mahdollisimman paljon, mahdollisimman pitkällä aikavälillä.
Vain hetki siitä, kun lumi oli maassa. Ja nyt – pörriäiset, perhoset, muurahaiset. Lehtikuivikossa kahiseva käärme. En kutsuisi sitä kiireeksi, mutta kaikki tuntuvat tietävän, mikä on homman nimi. Metsässä on kevät.
Tämä teksti syntyi halusta antaa arvoa toisen tekemiselle. Mukana on myös tarve tuoda esiin taiteen vaikutuksia kokijan näkökulmasta. Innoittajana toimi Neljä Ruusua yhtye, erityisesti keulakuvansa Ilkka Alanko.
Tommy Hellstenin kirja Olemisen voima johdatteli pohtimaan kiireen roolia nykyihmisen elämässä. Aihe on ajankohtainen myös siksi, että olen tämän vuoden alusta alkaen harjoitellut tietoisesti olemista ilman sen suurempia saavuttamisen päämääriä. Ei helppoa.
Yksi Ylläksen talvipyöräilyreiteistä, joka usein tulee ajettua, on Kesänkitunturin ympäri kiertävä reitti. Se on pituudeltaan noin 20 kilometriä, sopivan vaihteleva maltillisine nousuineen ja riittävine laskuineen sekä maisemallisesti kaunis.
Parhaimmillaan elokuva onnistuu sanomaan ihmisyydestä jotain sellaista, mitä ei ole välttämättä tullut ajatelleeksi. Tällä kertaa sen teki Past Lives.
Viime aikoina olen miettinyt auttamista. Frank Martela tarjosi hyvän määritelmän, jonka ympärille ajatukset tiivistyivät.
Ensikosketus lumikenkäilyyn tapahtui Kuertunturin ylityksellä. Kirjoitin fiiliksiä noin 10 kilometrin taivalluksesta upeissa Yllästunturin talvimaisemissa. Suosittelen kokeilemaan!
Kolmen vuoren vaellus Etelä-Konneveden kansallispuistossa oli silkkaa nautintoa maisemien ja erätunnelman osalta. Samalla se tarjosi sopivasti fyysistä haastetta vaihtelevien korkeuserojen muodossa.
Yksi Ylläksen talvipyöräilyreiteistä, joka usein tulee ajettua, on Kesänkitunturin ympäri kiertävä reitti. Se on pituudeltaan noin 20 kilometriä, sopivan vaihteleva maltillisine nousuineen ja riittävine laskuineen sekä maisemallisesti kaunis.
Haavepalon näköalapaikka Ison Totovaaran laella on suhteellisen helposti saavutettavissa, kun hyppää suksille Totovaaran pysäköintialueelta.
14.3.2021 // Talvinen läskipyöräily Kukastunturin maisemissa talvipyöräreittiä pitkin oli hauskaa, kivaa ja raskasta, jos jollakin tavalla koittaa tiivistää.
“Ei se ole kuin kävellä”, kuului opastus lumikenkäilyn saloihin. Se oli paitsi riittävä, loi uskoa tulevaan ensitaaperrukseni, jonka tein Kuertunturin laelle ja sen yli.
Parikymppisenä olin suhteellisen varma, että onni asuu noin kolmesataaneliöisessä valkoisessa kivitalossa. Ihan aidosti luulin, että onni kumpuaa ympäröivistä olosuhteista. Sittemmin olen alkanut aavistella, ettei niin ehkä olekaan.
Erehdyn, hairahdun, kompuroin ja takeltelen jatkuvasti. Enimmäkseen henkisesti, välillä myös fyysisesti. Lohduttavaa on se, että niin tekevät kaikki muutkin. Sitä kutsutaan elämäksi.
Tänään koin oivalluksen kirjoittamiseen liittyvistä työskentelytavoistani. Olen välillä soimannut itseäni hitaudesta, mutta minun kannaltani juuri siinä se jutun juoni onkin.
7.3.2021 // Älypuhelin on mitä parhain keksintö. Se on erilaisten päämäärien saavuttamista sujuvoittava aparaatti ja elämää helpottava sutjake enkä luopuisi siitä melkeinpä mistään hinnasta. Paitsi että samaan aikaan se on myös jotain muuta.
29.11.2020 // Kuinka paljon sinun tulee tuijoteltua puhelimen ruutua päivässä? Oma ruutuaikalukemani oli itselleni liikaa, joten vähensin sitä. Jutussa käytännön vinkkejä, jos koet tarvetta, halua tai kiinnostusta samaan.
Mitä yhteistä on Kolilla ja kasvispainotteisella ruokavaliolla? Niinpä. Oikeastaan piti tänään kirjoittaa jotain ihan muuta ja ihan muualle. Mutta näin tämä nyt tällä kertaa meni.
14.2.2020 // Ystävänpäivän ystävällismielisessä hengessä tässä muutama työtä ja tekemistä elähdyttävä ja ilahduttava tapa, joita olemme Luova toimisto Pilkkeessä nyt tovin harrastaneet.
10.1.2020 // Perheeseemme tuli koira viime kesänä. Tytär sen itselleen hankki, mutta olin ihan myötämielinen ajatukselle. “Kohta se kuitenkin muuttaa omilleen ja vie koiran mennessään, joten eiköhän sitä hetken kestä, vaikkei niin sujuisikaan”, ajattelin.
6.12.2019 // Metsässä liikkumisella on minuun suora vaikutus. Se kohottaa. Tekee levolliseksi ja samaan aikaan avaa ajatuksia. Yhtenä sunnuntaina se herätti ajattelemaan rakkautta.
Parikymppisenä olin suhteellisen varma, että onni asuu noin kolmesataaneliöisessä valkoisessa kivitalossa. Ihan aidosti luulin, että onni kumpuaa ympäröivistä olosuhteista. Sittemmin olen alkanut aavistella, ettei niin ehkä olekaan.
Erehdyn, hairahdun, kompuroin ja takeltelen jatkuvasti. Enimmäkseen henkisesti, välillä myös fyysisesti. Lohduttavaa on se, että niin tekevät kaikki muutkin. Sitä kutsutaan elämäksi.
Gösta-museon näyttely vei minut Banksyn saattelemana katutaiteen porteista sisään, ja teoksiin tutustuessani kiinnostuin lisää. Käytyäni pidemmälle tuli tarve jatkaa syvemmälle. “Voihan se olla sellainen porttihuume katutaiteeseen, tää Banksy”, sanoi toimittaja Jari Tamminen. Juu, voihan se.
Tänään koin oivalluksen kirjoittamiseen liittyvistä työskentelytavoistani. Olen välillä soimannut itseäni hitaudesta, mutta minun kannaltani juuri siinä se jutun juoni onkin.
10.10.2020 // Värittääkö aikaamme narsistinen kulttuuri, jossa itsensä kehittäminen ajaa yhteisen hyvän ohi oikealta ja vasemmalta? Millaista on viisas ajattelu ja harrastetaanko sitä meillä päin?
Psykoterapeutti Maaret Kallio muistutti tästä tärkeästä kysymyksestä Maria Veitolan ohjelmassa. Entä millaisia elämän voimaa ja kuoleman rauhaa vahvistavia tekoja saattohoitokodin johtaja Riikka Grå kannustaa tekemään.
5.2.2020 // Tämän päivän Filosofia ja systeemiajattelu -luennolla oli yllätysvieras. Tie Pohjoiseen luennon otsikkona saattoi antaa viitteitä tulevasta, jos oikein ponnisteli.
22.1.2020 // Nyt eletään itseni kannalta siitä erityisiä aikoja, että seuraavat seitsemän keskiviikkoa vietän pääasiassa junassa. Enkä pelkästään siksi, että olen junamatkustuksen, myyntikärryjen ja ravintolavaunun tarjonnan sekä raiteilla työskentelevän henkilökunnan fani.
5.1.2020 // Parasta, ja samaan aikaan aika vaikeaa, elämässä on se, että se kulkee aina eteenpäin. Ei koskaan taaksepäin. Ei koskaan pysähdy. Aina eteenpäin.
Meidän firma täytti viisi vuotta 1.12.2019 ja se innosti lyhyeen sukellukseen 5-vuotiaan mieleen.
Kolmen vuoren vaellus Etelä-Konneveden kansallispuistossa oli silkkaa nautintoa maisemien ja erätunnelman osalta. Samalla se tarjosi sopivasti fyysistä haastetta vaihtelevien korkeuserojen muodossa.