Olisitko valmis lähtemään huomenna?
4.10.2020 // Psykoterapeutti Maaret Kallio kertoi Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa, miten hän on miettinyt elämää myös tuon kysymyksen kautta – kuoleman näkökulmasta. olen itse pohtinut samaa aina välillä, ja huomaan pohtivani taas.
Veitola totesi jaksossa Kallion olevan niitä harvoja ihmisiä, jotka käyttävät oman julkisen tilansa puhumalla äärimmäisen tärkeistä asioista, kuten tunteista, mielenterveydestä, elämänhallinnasta, tasapainosta ja itsetunnosta. Minusta ne eivät ole lässynläätä. Ne ovat elämää syvimmillään ja väkevimmillään. Ilman niitä elämä ei ole elämää.
Näiden aiheiden lisäksi myös kuolemasta voisi puhua nykyistä enemmän. Nimenomaan siitä näkökulmasta, miten tietoisuus kuolemasta vaikuttaa elämään ja miten siitä voi hyötyä tässä hetkessä.
Kallio kertoi pohtineensa, kokisiko hän kuoleman edessä tehneensä riittävästi sitä, mikä hänelle on tärkeää. Sanoneensa riittävästi asioita, jotka ovat tärkeitä. Olisiko hän yrittänyt riittävän rohkeasti, ei välttämättä saavuttaen jotain, vaan vain uskaltaen yrittää. Kallion vastaus oli kyllä. Hän olisi valmis lähtemään huomenna tietäen, että hän on yrittänyt vaikuttaa tähän maailmaan, yrittänyt korjata vaikeita asioita, vaikkei niitä pystyisikään korjaamaan. Yrittänyt, vaikka olisikin sitten epäonnistunut.
Olen ajatellut, että omakin vastaukseni olisi kyllä. Nyt tuntui kuitenkin siltä, että lisätutkimus ei olisi pahitteeksi. Tein sen tarttumalla Elämän ja kuoleman rajalla -podcastiin. Kuuntelemassani jaksossa Riikka Grå, sosiaalipsykologi, psykoterapeutti ja saattohoitokodin johtaja käsitteli sitä, mikä elämän viime metreillä voi jäädä painamaan ihmisen mieltä. Grån kokemukset perustuvat keskusteluihin sellaisten ihmisten kanssa, joiden elämä on päättymässä.
"Tule tietoiseksi keskeneräisistä asioista, jotta voit ottaa ne huomioon nyt, kun se on mahdollista."
Elämän viime hetkillä mieltä voivat Grån mukaan painaa keskeneräiseksi jääneet asiat, olivatpa ne sitten ihmissuhteisiin tai tärkeisiin työprojekteihin liittyviä. Hän kannustaakin tulemaan tietoiseksi tällaisista asioista, jotta ne voi ottaa huomioon nyt, kun se on mahdollista. Hänen päätelmänsä on yhteneväinen Kallion kanssa. On tärkeää, että on viihtynyt omassa elämässään ja vaikuttanut niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa. Silloin voi kokea rauhaa elämän loppumisen äärellä.
Grå kehottaa menemään lähelle ja päästämään lähelle, jotta ei kävisi niin, että viimeisinä päivinä mieltä painaa joku niin paljon, että on sen takia lohduton. Hän kannustaa näin suojelemaan kuoleman rauhaa, mikä onkin kaunis ajatus. Se tarkoittaa lupaa kuolla rauhassa ilman lohdutonta surua, kiukkua tai kärsimystä. Sen eteen voi tehdä töitä tässä ja nyt kiinnittämällä huomiota niihin pieniin, suuriin asioihin, joita emme täydessä elämän vauhdissa aina huomaa.
"Hyvät puheteot saavat toisen kukoistamaan ja olemaan elossa niin kauan kuin elämää on. "
Tässä Grån antamia vinkkejä elämän voimaa ja kuoleman rauhaa vahvistaviin tekoihin:
Hyvät puheteot. Sanotaan se, mikä meille on tärkeätä sanoa. Pyydetään anteeksi ja annetaan anteeksi. Puhutaan totta, ollaan itsellemme uskollisia eikä oteta vastuuta asioista, jotka eivät meille kuulu, vaikka joku toinen meitä niistä syyttäisi. Hyvät puheteot kertovat rakkaudesta ja välittämisestä. Ne viestivät toiselle, että olet ihana ja tärkeä. Että kannan sinua mielessäni. Hyvät puheteot saavat toisen kukoistamaan ja olemaan elossa niin kauan kuin elämää on.
Hyvät kuulemisteot. On tärkeää kuunnella toinen toisiamme. Ei pelkästään vastauksen muodostamiseksi, vaan ymmärtääksemme, mitä toinen tarkoittaa, haluaa ja tarvitsee.
Hyvät katseteot. Katsotaan toisiamme myötätuntoisin silmin. Tähdätään ymmärtämiseen, ei syyttelyyn tai välien katkomiseen. Eikä oleteta, jos ei tiedetä. Hyvillä katseteoilla halutaan näyttää, että ollaan kiinnostuneita, rakastetaan, ja hyväksytään toisen hyviä ja huonoja puolia.
Hyvät kosketusteot. Kosketus piirtää keholle ääriviivat, ja pitää meidät tietoisina siitä, että olemme fyysisiä olentoja. Tarvitsemme kosketusta, tulee se sitten halauksen, tanssin, lemmikkieläimen rapsutuksen tai hieronnan kautta. Erityisesti lohduttomina hetkinä kaipaamme kosketusta.
Hyvät empatiateot. Mitä voimme tehdä nyt suojellaksemme aikanaan jäljellä olevia viimeisiä päiviä? Seistään toistemme rinnalla silloinkin, kun on vaikeaa. Ihmisinä ihmisille. Ja saadaan samaa myös itse osaksemme.
Grån mukaan hyvät puhe-, kuulemis-, katse-, kosketus- ja empatiateot auttavat meitä selviämään riittävän ehjinä ja hyvinvoivina tästä elämästä. Vaikka tulisi mitä hyvää ja pahaa, niin olemme riittävän kotona omassa elämässämme, ja voimme olla kohtuullisen rauhallisia myös sitten, kun on kuolemisen aika - olipa siihen 30 vuotta, 10 vuotta, vuosi tai kaksi kuukautta.
Tee näitä tekoja, rauhan takia, kannustaa Grå.