5 asiaa, jotka olen oppinut koiralta

10.1.2020 // Perheeseemme tuli koira viime kesänä. Tytär sen itselleen hankki, mutta olin ihan myötämielinen ajatukselle. “Kohta se kuitenkin muuttaa omilleen ja vie koiran mennessään, joten eiköhän sitä hetken kestä, vaikkei niin sujuisikaan”, ajattelin.

Nella, rodultaan Coton de Tuléar, valkoinen pienenpieni karvapallo haettiin elokuun alussa. Heti ensimmäisenä yönä kotiutumisen jälkeen koko neljähenkiseksi kasvanut perheemme seisoi pihalla, olisiko ollut puoli neljän aikaan, ja kannusti yhtä neljästä tarpeiden tekemisessä. Koira näytti siis heti voimansa - perheen yhteinen aika alkoi välittömästi lisääntyä 😊 Sen jälkeen onkin sitten ollut montaa monessa ja kaikenlaista, mutta yleisvire on näin reilun puolen vuoden jälkeen varsin positiivinen.

Ainakin seuraavanlaisia myönteisiä vaikutuksia koiramaisuus on elämäämme tuonut:

1. Kotiutumisen riemu

Kotiovesta on mahdotonta tulla sisään millään muulla tunteella kuin valtavan ilon, rakkauden ja innostuksen vallassa, sillä sellainen vastaanotto on tasan joka kerta, kun koira on kotona. Ennen koiraa saattoi maleksia sisään ilman sen suurempia tunnelatauksia, mutta ne ajat ovat lopullisen tuntuisesti jääneet taa.

2. Tärkeät pissa- ja kakkakysymykset

Erilaisiin eritteisiin liittyvät kysymykset ja keskustelunaiheet ovat nykyään päivittäisiä. Pääasiallisesti ne liittyvät koiran päivän saavutuksiin tällä elämänalueella. Myös perheen WhatsApp-ryhmässä keskustellaan aiheesta hyvin usein. Jokainen kakka ja pissa on hieno onnistuminen, josta yleensä myös palkitaan. Miettikääpä sitä. Pitäisikö kopioida ihmistenkin elämään?

3. Ulkoilun ihmeellinen ihanuus

Vaikea on muistaa, koska viimeksi kahden nelikymppisen ja yhden parikymppisen muodostama perheemme olisi käynyt kolmestaan metsäkävelyllä. Siis ennen koiraa. Nyt yhteiset kävelyt ovat miltei viikottaisia ja oma ulkoilu on koirulin myötä muuttunut päivittäiseksi. Lueskelinkin ilolla Hesarin viime marraskuista juttua, jossa kerrottiin, että puolen tunnin päivittäinen ulkoilu parantaa vastustuskykyä, ja raskas liikunta puolestaan altistaa infektioille. Koiran kanssa tulee helposti oleskeltua ulkona tuo puoli tuntia päivässä, ja raskasta liikuntaa se ei ole kyllä nähnytkään.

4. You’ll never walk alone

Tämä meidän uusi perheenjäsenemme edustaa madagaskarilaista seurakoirarotua, jossa paino on todellakin sanalla seura. Mitään kotiaskareita, tai ylipäätään mitään, ei tarvitse suorittaa enää yksin. Hän osallistuu ilolla pyykkikoneen täyttöön ja tyhjennykseen, ruuanlaittoon, sohvalla oleiluun, autoiluun, eteisessä käyntiin, makuuhuoneessa käyntiin, jääkaapilla käyntiin ja käyntiin. Vessa ja suihku ovat koiravapaita vyöhykkeitä. Paitsi silloin, kun on koiran suihkuvuoro, joka valkoisella koiralla Suomen “talvessa” tulee eteen ihan yllättävän usein.

5. Jokainen vastaantulija on potentiaalinen ystävä

Tällä asenteella tämä meidän koiruus lähestyy lähes kaikkia ulkomaailman kohtaamisia. Jotkut suhtautuvat häneen samoin, jotkut eivät, mutta aina kannattaa yrittää, tuntuu karvakaveri ajattelevan. Vähän yllättäen olen itsekin nauttinut siitä, miten ventovieraiden koiranulkoiluttajien kanssa voi vaihtaa muutaman sanan heitä ja heidän nelijalkaisia kullannuppujaan kohdatessamme.

Ps. Koirataloudessa on myös kipukohtansa ja ongelmansa, mutta ne ovat oman kirjoituksensa aihe, jota en aio tehdä.