Ajatellako vai eikö ajatella?
22.1.2020 // Nyt eletään siitä erityisiä aikoja, että tämän ja seuraavat seitsemän keskiviikkoa vietän pääasiassa junassa. Enkä pelkästään siksi, että olen junamatkustuksen, myyntikärryjen ja ravintolavaunun tarjonnan sekä raiteilla työskentelevän henkilökunnan fani.
Siinä junailujen välissä saan nimittäin nauttia pari-kolme tuntia Esa Saarisen kohottavista ajatuskuljetuksista Aalto-salissa noin 600 muun aiheesta innostuneen kanssa.
"This could be the last time, niin kuin elämässä mikä tahansa ja milloin tahansa."
Kyseessä on Aalto Yliopiston Filosofia ja systeemiajattelu -kurssi, joka toteutuu jo 20. kerran. Saarinen on jäämässä eläkkeelle 68-vuotiaana, niin kuin yliopistoprofessorit kuulemma tapaavat tehdä. Tämä tapahtuu 1,5 vuoden päästä, joten saattaa olla, että ensi keväänäkin voi vielä osallistua, mutta sitähän me emme tiedä. This could be the last time, niin kuin elämässä mikä tahansa ja milloin tahansa. Pidetäänpä mielessä.
Ensimmäisellä luennolla Saarinen kuvaili kurssinsa tavoitetta, jota ei varsinaisesti ole. Kärryiltäkään ei kuulemma oikein voi pudota, kun ei ole edes kärryjä. Ei tiettyä lopputulosta, johon tarkan prosessin kautta ollaan päätymässä eikä tiettyjä oppeja, joita voisi tenttiin osallistumalla näyttää hallitsevansa. Sen sijaan Saarinen kertoi toivovansa, että me osallistujat voisimme kurssin aikana kokea oman mukavuusalueemme sillä tapaa suuremmaksi, että ajatukset, jotka normaalisti eivät lähtisi liikkeelle, niin Aalto-salin suojissa, tai siellä vietetyn ajan seurauksena, voisivatkin lähteä.
"Luentojen aikana tai niiden vaikutuksesta voisimme saada paremmin kiinni omista ajatuksistamme."
Toisin sanoen luentojen aikana tai niiden vaikutuksesta voisimme saada paremmin kiinni omista ajatuksistamme. Ajatukset, jotka eivät vielä ole kehkeytyneet kirkkaiksi, saisivat tilaa. Ja jos nyt sitä ihan pienen hetken edes ajattelee, niin niinhän se taitaa olla, ettei tällaista tilaa nykyajan turboahdetussa elämässä liiaksi ole. Suoritekeskeisyys valtaa kovin helposti mielen, jos toisenkin, ja tukahduttaa tullessaan vapaan reflektion liekin.
Miksi tämä on vahingollista? No ainakin siitä näkökulmasta, että Saarisen ajattelussa kuuluu, ja myös monien valaisevien esimerkkien kautta näkyy pari periaatetta, jotka sakeassa suoritusilmassa jäävät helposti huomiotta:
1. Meissä on enemmän hyvää kuin mitä päälle näkyy.
2. Parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää.
Aloitusluennolla Saarinen puhui myös ihmisen mahdollisuudesta olla kiinnostunut olemaan kiinnostunut. Hän kuvaili sitä yleisinhimillisenä mahdollisuutena, johon liittyy valinta. Siis valinta olla kiinnostunut. Toisesta ihmisestä. Hmm. Jäädäänpä nyt pohtimaan vaikka tätä.
Kiitos, että luit.
Filosofia ja systeemiajattelu -luentosarja on kevään edetessä katsottavissa myös digiversiona. Eka jakso löytyy nyt täältä >
Seurana tälläkin retkellä on onneksi iki-ihana Julia <3