Taiteilija Loiri & läsnäolon voima
5.2.2020 // Tämän päivän Filosofia ja systeemiajattelu -luennolla oli yllätysvieras. Tie Pohjoiseen luennon otsikkona saattoi antaa viitteitä tulevasta.
"Hyvät ystävät, toivottakaamme tervetulleeksi Aalto-yliopistoon taiteilija Vesa-Matti Loiri”, totesi Esa Saarinen, ja niin lavalle asteli managerinsa avustamana Loiri jakamaan ajatuksia urastaan ja elämästään Saarisen ja meidän muiden kanssa. Pääsimme myös kokemaan Vain elämää -henkisiä hetkiä, kun Saarinen tapansa mukaisesti näytti luennon aikana muutamia videonpätkiä ja toi esiin omia huomioitaan niistä. Aiempien kertojen videoesimerkkeihin nähden tilanteesta teki erilaisen se, että tällä kertaa videoilla esiintyvä henkilö oli myös läsnä, ja valmiina tuomaan esiin omia näkökulmiaan. Esimerkiksi Loirin heittäytyvän hieno Väliaikainen-kappaleen tulkinta vuosien takaa oli hienoa jakaa paitsi ison luentoyleisön, myös Loirin itsensä kanssa.
Iltapäivän parasta antia olivat Loirin oivallukset uransa varrelta. Hän kertoi jääneensä kerran pitkän kiertueen lopulla itselleen kiinni kellon katsomisesta omassa konsertissaan kesken Lapin kesä -kappaleen esittämisen. Tuo hetki sai hänet vannomaan, että jos niin käy uudelleen, on aika lopettaa. No eipä ole toistaiseksi käynyt. Päinvastoin. 75-vuotias taiteilija suunnittelee parhaillaan seuraavaa joulukiertuettaan.
”Jos saat tehdä sitä, mitä rakastat, niin koita muistaa ottaa itsestäsi kaikki irti”, on yksi Loirin omaa taivalta viitoittavista päälauseista. Tämä ajatus on aika helposti siirrettävissä mihin tahansa tilanteeseen, mihin läsnäolo vaikuttaa kohottavasti. Eli mihin tahansa. Myös Saarinen nimesi kyvyn läsnäoloon Loirin suuruuden kannalta keskeiseksi: ”Nykyhetkisyys on oleellinen osa onnistumista.”
"“Vesku on altistanut itsensä kasvulle monessa ulottuvuudessa.”"
Loirin taiteellinen ura näyttelijänä ja laulajana on monipuolinen. Sen lisäksi hän on elämänsä aikana näyttänyt lahjansa jalkapallomaalivahtina ja nyrkkeilijänä. ”Vesku on altistanut itsensä kasvulle monessa ulottuvuudessa”, tiivisti asian Saarinen, jolla on hieno taito tuoda esiin keskustelukumppaninsa vahvuuksia ja erityislaatuisuuksia, ja samalla huomioida läsnä oleva yleisö.
Loirin taiteilijan uraa ovat rikastaneet sekä tekemiseen kohdistuva rakkaus että pelko. Esiintymistä edeltävä, paikoin peloksi äitynyt jännitys on ollut tarpeen. Kulkemalla pelkoa kohti, sen läpi, hän on voinut herkistyä käsillä olevan tekemisen äärelle.
"”Vesku on halunnut mennä yli sellaisten rajojen, mistä muut eivät ole halunneet mennä.”"
”Vesku on halunnut mennä yli sellaisten rajojen, mistä muut eivät ole halunneet mennä”, kuvasi Saarinen Loirin moniulotteista uraa. Loiri itse puhui hyvästä tuurista kiitollisena saamistaan tilaisuuksista. Onnekkaita sattumia on osunut tielle. Vai onko sittenkin niin, että tilaisuuksia tarjoutuu juuri sille, joka on läsnä tässä hetkessä ja avoin sekä havaitsemaan tilaisuudet että sitten tarttumaan niihin?
Saarinen muovaili kauniisti sanoiksi Loirin turhapuromaisuustuiketta: ”Tuot lämmön hahmoihin ja yhteyksiin, joissa ei muuten olisi lämpöä.” Niin, taisi tuota hyväntahtoista lämpöväreilyä levittäytyä Aalto-saliinkin tänä helmikuisena keskiviikkona. Toki samaan inhimilliseen lämmönsiirtoon kykenee Saarinen itsekin.
Loirin sanat kaikuivat ajatuksissa vielä, kun kiirehdimme kohti Porin junaa: ”Pitää rakastaa sitä, mitä tekee. Tai jättää tekemättä.”
Ps. Koko luento on nähtävissä täällä ja kuultavissa täällä.