Tomaateista. Ja kypsymisestä.

Tomaattien inspiroima kasvukertomus lähti kypsymään tässä yhtenä päivänä. Tänään se saavutti julkaisuvalmiuden.

Tomaatit jatkavat kypsymistään myös sen jälkeen, kun ne irrotetaan alkuperäisestä kasvuympäristöstään. Irtaantumishetken kehitysvaiheensa mukaan ne kypsyttelevät itseään eri tahtiin, niin kuin kuvasta näkyy. Tätä kypsymistä voi kaiketi erilaisilla konsteilla kiihdyttää, mutta meillähän ei kotona kasvaneiden punastelijoiden kesken ole mikään kiire, niin mennään tällaisella avoimella kulhokypsytysmetodilla.

Tässä kohta emme vielä tiedä, kypsyvätkö kaikki täyteen punaisuuteensa, jääkö joku heistä vallan vihreäksi tai meneekö joku muuten vihkoon kypsymisen suhteen. Mietin myös, onko ensin kypsyneillä jotain esikuvallista vaikutusta perässä tuleviin. Ymmärrän, että ei välttämättä tomaattien kohdalla, mutta toisaalta muistan kuulleeni, että kyllä nekin jotain väreilee eli erittää ympärilleen. No internet sen kertoo; tomaatit niin kuin jotkut muutkin hedelmät ja kasvit tuottaa etyleeniä, luonnollista kaasua, joka nopeuttaa kypsymistä. Tämän puoliuuden informaation valaisemana hylkäsin välittömästi aiemmat kasvatusperiaatteeni, koska niinkin voi tehdä. Lisäsin siis kulhoon omenan ja peitin sen paperilla, ettei karkaa etyleenit muualle. Olenhan kuitenkin edunsaaja kypsymisprosessin onnistuessa.

Assosioiva mieleni alkaa tässä nyt pohtia samaa ihmisnäkökulmasta. Kypsymme ja kukoistamme eri tahtiin eikä yksi tahti ole toista parempi. Se on vain erilainen ja ehkä juuri siksi välillä vaikeasti hyväksyttävissä. Luonnollisten kaasujen vaikutuksesta en tässä yhteydessä tiedä, mutta ihmiset voivat sanoillaan ja teoillaan varistella ympärilleen ainakin esimerkkejä, inspiraatioita, miksei myös leipää, lempee ja lämpöö, joissa kanssakypsyjät voivat halutessaan taikka tietämättään itseään ravita. Usein tästä seuraa myös ns. ristiinpölytystä, jossa yhdelle tarjoutuu tilaisuus saada toiselta jotain kypsymisen aineksia ja toinen taas yhdeltä joitain toisia vaikuttavia aineita, joiden pöllyissä mahdollisuus kypsymiseen tarjoutuu.

Nythän on niin, että ihminen on luontokappaleena vähän ihmeellinen. Siksi samakin ihminen voi yhtenä päivänä olla kypsyystasoltaan punainen ja toisena aivan vihreä. Tämä voi vaihdella myös elämänalueelta toiselle – yhdellä osa-alueella kypsyysnäyte voi olla hyväksytty ja toisella mennä hylkyyn. Paitsi, että sellaista kuin hylätty ei näissä kemmakoissa tunneta, ja hyvä niin. Puhutaan siis mieluummin vaikka kypsyyshajonnasta. Sen vaikutuksiin voi hoitokeinona kokeilla myötätuntoa ja sen piilevämpää muotoa, itsemyötätuntoa.

Tomaateilla kypsyminen on suoraviivaisempaa, väittäisin, mutta olisiko myös kokemuksena aika paljon tylsempi. Tomaatin rooli siis. Ilman todellisia vaikutusmahdollisuuksia päätän tyytyä ihmisen osaan ja osallistua tomaattien elämään jatkossakin kasvattajana. Ja seuraavasta elämästähän ei tiedä. Voi olla, että saan kasvaa tomaattia, jos en tomaattina.

Kreetta