Millaisella katseella katsot vuotta 2020?
5.1.2020 // Parasta, ja samaan aikaan aika vaikeaa, elämässä on se, että se kulkee aina eteenpäin. Ei koskaan taaksepäin. Ei koskaan pysähdy. Aina eteenpäin. Siksi tärkein hetki on tässä ja nyt, sillä se on ainoa mahdollinen portti tulevaan, ja myös jossain määrin määrittää sen, miltä tuleva näyttää – oma ja yhteinen.
Suunnitelmia voi tehdä, tavoitteita asettaa, kohtaloa syytää ja taustapeiliin vilkuilla, mutta lopulta, hyvin monessa suhteessa ihminen on kuitenkin tekemiensä valintojen summa. Ja valinnat tehdään aina nykyhetkessä.
Näin uuden vuoden ensi metreillä kohkataan terveempiin elämäntapoihin liittyvistä valinnoista, ja ihan hyvä niin. Samaan aikaan on minusta mielenkiintoista, ja tärkeääkin tulla tietoiseksi niistä valinnoista, jotka liittyvät asenteisiimme, ajatteluumme ja tapaamme reagoida erilaisiin haasteisiin, kohtaamisiin, kokemuksiin ja vuorovaikutustilanteisiin, joita elämä eteemme heittää. Tässä suhteessa ei oma opinpolku taida koskaan päättyä, mutta ainakin koen olevani matkalla.
"“Nykyinen maailma on parempi kuin kukaan olisi osannut arvata 100, puhumattakaan 1000 vuotta sitten.”"
Jos haluaa jossain määrin tietoisesti valita, miten maailmaa tarkastelee, niin joitakin avuliaita näkökulmia tarjoaa kosmiseksi optimistiksi itseään tituleeraava avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja Ylen Itse asiassa kuultuna -ohjelmassa.
Kun maailmaa katsoo laajemmalta kantilta, jokapäiväisten 24/7 huonojen uutisten tuolle puolen, niin Valtaojan mukaan käy mahdottomaksi väittää, että maailmamme olisi mennyt huonompaan suuntaan. Päinvastoin. Nykyinen maailma on parempi kuin kukaan olisi osannut arvata 100, puhumattakaan 1000 vuotta sitten. Tämäpä on hyvä muistaa.
Valtaoja myönsi toki myös ongelmien olemassaolon, mutta niitä on aina ollut. Hänen viestinsä oli, että ongelmat ratkaistaan, ja sitten tulee uusia ongelmia. Sillä jos ihminen jotain osaa, niin aiheuttaa ongelmia itselleen ja maailmalle, sanoi Valtaoja.
"“Me olemme sangen fiksuja, inhimillisiä ja hyvin käyttäytyviä, jos verrataan vaikka antiikin ihmisiin.”"
Lohdullista Valtaojan puheessa oli usko ihmiseen, ja siihen haluan samaistua. Hän sanoi sen hienosti jotenkin näin: ”Huolimatta siitä, kuinka paljon minussa ja meissä jokaisessa riittää tuunaamista ja parantamista, niin me olemme aika kehityskelpoisia kolmansia simpansseja. Sen näkee maailmanhistoriasta. Me olemme sangen fiksuja, inhimillisiä ja hyvin käyttäytyviä, jos verrataan vaikka antiikin ihmisiin.”
Valtaojan toiveena on, että ihmiset rakastuisivat maailmaan uudelleen. Katsoisivat maailmaa rakastavin silmin. Vikoja ja korjattavaa on, mutta myös paljon potentiaalia, oli Valtaojan näkemys. Minua tämä toive liikutti siinä määrin, että ajattelin sitä toteuttaa. Vuonna 2020 pyrin luomaan enemmän ja useammin rakastavia katseita maailmaa ja kaikkia siinä esiintyviä elämän ilmenemismuotoja kohtaan – luontoa, metsää, merta, järviä, taivaankappaleita, eläimiä, ihmisiä, ihmisten aikaansaannoksia, itseä. Kohteita kyllä riittää eikä se aina varmaan ihan helppoa ole, mutta yritetään. Ehkä sinäkin haluat osallistua?