Tapaus Banksy.
Käykää rohkeasti pidemmälle! toivotetaan Serlachius-museoiden nettisivuilla. Tein työtä käskettyä ja ajelin Mänttä-Vilppulaan. Kyllähän siinä ihan konkreettisesti sai käydä, ja vähän pidemmälle. Porista pari sataa kilometriä, jos tarkkoja ollaan. Olin varannut museovierailuajan perjantaiksi klo 12, mutta siirryin paikkakunnalle jo edellisenä iltana, ettei menisi ihan pelkäksi autoiluksi.
Serlachiuksen Gösta-museossa voi tänä kesänä nähdä maailman kuuluisimman katutaiteilijan Banksyn taidetta. Banksy. A Visual Protest on näyttely Banksysta, ei Banksyn näyttely, niin kuin museon omassa julkaisussa tähdennetään.
”Elitistinen taidemaailma on Banksylle vitsi, jossa pieni joukko ihmisiä määrittelee sen, mikä on arvokasta. Hän ei ole kiinnostunut myymään teoksiaan gallerioihin tai museoihin eikä esittelemään niitä siellä. Hän uskoo demokraattiseen katutaiteeseen, joka on vapaasti ja tasapuolisesti tarjolla kaikille ihmisille, ja jota kuka tahansa voi ymmärtää”, lukee julkaisun Banksya esittelevässä tekstissä.
Oma kosketuspintani Banksyn tekemisiin oli ennen näyttelyä vähintäänkin hailakka. Nimi oli tullut silloin tällöin mediassa vastaan ja mielessäni kehittynyt hatara käsitys taide-eliitille irvailevasta anonyymistä anarkistista erilaisine täsmäiskuineen, mutta siinäpä se suurin piirtein oli. Näyttelyn nähtyäni voin todeta, että Banksy nostaa taiteen keinoin erittäin kiehtovasti ja tehokkaasti esiin yhteiskuntaa riivaavia ristiriitoja, kaltoinkohtelua ja muita epäkohtia. Teokset ovat taidokkaita ja niiden sisältämät viestit yksinkertaisuudessaan osuvan puhuttelevia. Monissa myös inhimillisyys ja huumori lyövät läpi.
Taide voi tönäistä tietoiseksi itselle vieraista ilmiöistä ja nykäistä kiinnostumaan uusista näkökulmista.
Käykää rohkeasti pidemmälle! on taidemuseolta sattuva kehotus paitsi konkreettisen etäisyyden nimissä, myös siksi, että minusta juuri se on yksi taiteen tehtävistä. Taide voi auttaa näkemään asioita totutusta poikkeavalla tavalla, herättää uusia ajatuksia, tönäistä tietoiseksi itselle vieraista ilmiöistä, nykäistä kiinnostumaan uusista näkökulmista, ehkä jopa sysäistä muuttamaan mieltä. Siis käydä pidemmälle – kiinnostuksen, ajatusten, asenteiden, parhaimmillaan myös tekojen kautta. Ja tähän kaikkeen voi taiteen avulla ryhtyä ilman sen kummempia lähtötietoja. Avoin, kiinnostunut mieli riittää.
Käytyäni pidemmälle tuli tarve jatkaa syvemmälle. Puhetta katutaiteesta -podcast toimi loistavana väylänä.
Gösta-museon näyttely onnistui tässä mainiosti. Se vei minut Banksyn saattelemana katutaiteen porteista sisään, ja teoksiin tutustuessani kiinnostuin lisää. Käytyäni pidemmälle tuli tarve jatkaa syvemmälle. Onneksi siihen tarjoutui hienoja mahdollisuuksia Serlachius-museon tuottaman ansiokkaan Puhetta katutaiteesta -podcast-sarjan kautta. Siinä ääneen pääsevät taiteilija Jani Leinonen, jonka Totuus – The Truth -näyttely on myös juuri nyt nähtävillä Gösta-museossa, puhelahjoillaan, tietämyksellään ja näkemyksillään loistava sekä muutenkin loistava Paleface, graffititaiteilija EGS, toimittaja Jari Tamminen ja galleristi Umut Kiukas.
Tamminen puhuu omassa jaksossaan juuri siitä, mitä minulle näyttelykokemuksen myötä tapahtui. Jotenkin näin hän sen sanoi:
”Banksy tuo koko laajaa katutaiteen kenttää jollain tavalla ymmärrettäväksi suurelle yleisölle, joka ei muuten ehkä koskaan kohtaisi sitä sillä tavalla avoimin mielin, että mitäs tässä tapahtuu. Jaahas, tämähän on kiinnostavaa. Ja jos huomaa, että yhdet asiat on kiinnostavia, niin ehkä noi toisetkin asiat on kiinnostavia. Mitäs tää on syönyt? Minkäs takia tämä on näin? Mikäs nämä tyypit saa tikittämään? Voihan se olla sellainen porttihuume katutaiteeseen, tää Banksy.”
Kyllä, sitä se oli ainakin minulle. Podcast-sarjan, ja erityisesti Tammisen, Palefacen ja EGSin ansiosta tietämykseni graffititaiteesta, sen olemuksesta ja vaiheista maailmalla ja Suomessa kasvoi merkittävästi. Samoin Palefacen sanat katutaiteen historiasta ja nykyisyydestä rikastuttivat maailmankuvaani. Palefacea kuuntelen toki aina ilolla, musiikilla tai ilman. Maaginen tyyppi!
Näyttely on varattu loppuun, mutta museon sivuilla lupaillaan, että sisään pääsee myös ovelta koko kesän.
Tervemenoa Mänttä-Vilppulaan, jos olet onnistunut varaamaan vierailun – tällä hetkellä näyttely on varattu loppuun. Ehkä lisäpaikkojakin aukeaa vielä, jos koronatilanne sen sallii. Museon sivuilla lupaavat tosin, että näyttelyyn pääsee koko kesän myös ovelta. Jonottamiseen kannattaa toki siinä tapauksessa varautua.
Jos näet näyttelyn, niin tartu silti myös podcastiin. Jos näyttely jää näkemättä, niin tartu silti podcastiin. Se on itsessään rikastuttava ja riemastuttava. Itselle on maistunut Palefacen jakso jo ainakin neljä kertaa :)
Serlachius-museolle kiitos päätöksestä tuoda tämä milanolaisen 24 Ore Culturan kanssa yhteistyössä toteutettu näyttely Suomeen. Ja hei maailmalle kiitos – museot on auki!