Kukastunturi fatbikella talvella
Kukastunturille on kiivetty kesällä kävellen ja pyörällä polkien, mutta tänään suuntasimme sinne ekaa kertaa läskipyörillä talvella.
Reittisuunnittelussa auttoi Ylläksen talviurheilukartta sekä paperisena että sähköisenä versiona. Paperikartan voi ostaa alueen kaupoista ja käyttöoikeuden sähköiseen reitti- ja latukarttaan (päivitetty tieto: 15 € vuonna 2023) saa lunastettua täältä: www.yllas.fi/shop/kartta.html. Sähköisessä palvelussa pystyy seuraamaan myös reittien kunnossapitoa reaaliajassa. Hankkimalla näitä karttoja tukee samalla myös Ylläksen reittien ylläpitoa ja kehittämistä.
Omia pyöriä ei otettu tälle pohjoisen reissulle mukaan, joten vuokrapyörät Äkäslompolo Sportshopista alle ja eiku matkaan. Starttasimme Jounin Kaupan takaa Äkäslompolon ylittävälle talvipyöräreitille ja jatkoimme sitten Nilivaaran vasenta laitaa kohti Karilaa. Siitäpä se nousemisen riemu kohti tunturia sitten alkoikin.
Reilun 3 km:n päässä Jounin Kaupalta on Karilan opastaulu, josta ajeltiin pienen matkaa ladun vierustaa oikealle, kunnes opasteet neuvoivat kääntymään vasemmalle kohti tunturia. Talvipolut on merkitty sinisillä kepeillä ja risteyskohdissa on tarkemmat opasteet.
Seuraavat melkein 5 kilometriä olivat enemmän tai vähemmän nousua Kukastunturin länsipuolta ajellen. Ihan tunturin laelle tämä reitti ei siis vie. Talviaikaan huipulle taitaa päästä vain suksilla tai lumikengillä, mutta eipä sitä huiputusta oikeastaan kaivannutkaan. Todella hieno reitti oli tämäkin, ja vaikka päivä oli harmaa, olivat maisemat pelkkää priimaa.
Jos haluaa helppoa ja kevyttä kokemusta, niin en suosittele tätä reittiä. Jos taas on valmis nousujohteiseen puuskutukseen ja jalkautumiseen niillä aukeilla paikoilla, joilla lumi on tuiskannut reitin pehmoisen upottavaksi, niin sitten kannattaa lähteä tämä testaamaan. Tällä kertaa tunkkaamisviihdettä oli luvassa noin 9–10,5 kilometrin vaiheilla. Omalla kohdallani reitti tarjoili näillä main myös lumiuintia moneen otteeseen, kun etupyörä eksyi pehmeältä uralta. Siinä samassa maasta tukea hakenut jalka ja sitä myöten koko tyyppi ja puolet pyörästä olikin noin metrin syvyydessä pehmoisen upottavassa hangessa.
Lopulta urakointi ja lumessa pulikointi palkittiin oikein mukavana ja mutkaisena alamäkirallatteluna, kun reitti taittui Kukastunturin ja Pyhätunturin välistä kohti Kotamajaa. Majan pihassa pidetyn tauon jälkeen lähdimme jatkamaan tarkoituksenamme kiertää vielä Latvamajan kautta takaisin Äkäslompoloon. Kaiken sen tunturissa tapahtuneen lumessa kauhomisen jäljiltä allekirjoittaneen hanskat olivat kuitenkin aivan märät (eikä vaihtohanskoja mukana) ja sormet sitä myöden niin jäässä, että oli pakko muuttaa suunnitelmaa ja palata suorinta reittiä kämpille. Enpä tosin tiedä olisiko paukutkaan riittäneet enää siihen noin 10 kilometrin lisälenkkiin, joka Hangaskuru-Latvamaja-Kesänkijärvi-kiepistä olisi tullut.
Meidän reissu eteni Kotamajalta talvipyöräreittiä alas ja oikealle takaisin Karilaan, Äkäslompolon yli ja kaupan kautta mökille. Sinne saavuimme 2,5 tunnin poljeskelun jälkeen hiukan vajaa 25 kilometriä rikkaampina, pari tuhatta kaloria köyhempinä, kovilla keskisykkeillä ja ruhtinaallisella palautumisen tarpeella. Oikein kiva lenkki siis.
