Rakkaus on käsin puristettua appelsiinimehua

6.12.2019 // Yhtenä talvisena sunnuntaina kävin metsäkävelyllä. Metsässä liikkumisella on minuun suora vaikutus. Se kohottaa. Tekee levolliseksi ja samaan aikaan avaa ajatuksia. Laittaa liikkeelle jotain, mitä ei voi ennalta arvata. Tuona sunnuntaina se herätti ajattelemaan rakkautta. Rakastumista ja rakastamista. 

Rakkauden kohteita voi olla monia. Ihmisiä. Eläimiä. Aineellisia ja aineettomia asioita. Rakkaus itseä kohtaan. Tai isänmaata. Tuttua ja turvallista tai uutta ja ennen kokematonta kohtaan. Onnekas hän, jolle työ on yksi elämän suurista rakkaustarinoista.

Rakkaus on kaikkialla, jos osaa katsoa. Sen näkemiseen tarvitaan silmiä, mutta myös sydäntä, joka on kuin sielun silmät. Se on pidettävä auki, jotta voi nähdä ja ottaa vastaan maailman tarjoaman hyvän.

Rakastuminen, romanttisessa mielessä, tapahtuu nopeasti. Se voi yllättää. Niin kuin talvi autoilijat. Siinä on nopeaa, räjähdysmäistä, pidättelemättömän alkukantaista voimaa. Silloin itsensä on helppo unohtaa. Toinen tulee ensin. Ei epäilystäkään.

Mutta samaan tapaan kuin tyyntyy voimakkainkin puhuri, tyyntyy ennen pitkää myös rakastumisen tunne.

"Rakastaminen on toista maata."

Rakastaminen on toista maata. Se saapuu rakastumisen myrskyn jälkeen. Kuin poutasää. Rakastaminen kasvaa ja kehittyy hitaammin. Kerros kerrokselta niin kuin vuosirenkaat puuhun. Se vaatii työtä. Kurjuudenkin kestämistä. Tummia sävyjä. Omien tarpeiden sivuuttamista toisen vuoksi – silloinkin, kun ei tuntuisi siltä. Rakkaus kun ei ole tunne. Se on teon sana. Päätös, joka ensin tehdään ja sitten pidetään.

Rakkaus on kuin omin käsin puristettu appelsiinimehu. Aikaa ja vaivaa kuluu, raaka-ainettakin tarvitaan paljon. Välillä tulosta tuntuu tulevan piinaavan hitaasti ja puurtaa saa miltei kohtuuttomasti, jotta lasi tuntuisi olevan edes puoliksi täynnä. Mutta kun jaksaa uurastaa, niin saa nauttia työn hedelmistä. Mehusta, jonka makua ei mikään purkitettu pikatiiviste voi voittaa.

Rakkaus voi olla myös asenne. Tai olomuoto. Rakkauden etsimisen sijaan voisi olla hyvä idea olla sitä itse. Vaan mitä on olla rakkaus? Niin, siinä taitaa riittää vaahtoa ihan koko elämän mittaiseen ajatuskylpyyn.

Rakkaus. Se läikähtää. Lämmittää. Valaisee kaiken. Ja kuin varkain hakeutuu taas varjoon.

"Rakkaus.
Se läikähtää. Lämmittää.
Valaisee kaiken.
Ja kuin varkain hakeutuu taas varjoon."