Kesänkitunturin ympäri – talvipyöräilyä Ylläksellä
Yksi Ylläksen talvipyöräilyreiteistä, joka usein tulee ajettua, on Kesänkitunturin ympäri kiertävä reitti. Se on pituudeltaan noin 20 kilometriä, sopivan vaihteleva maltillisine nousuineen ja riittävine laskuineen sekä maisemallisesti kaunis.
Useimmiten kierrämme reitin vastapäivään – silloin lopussa saa nautiskella pidemmistä laskuista ja muutenkin alaspäin viettävistä osuuksista reitin palatessa kohti Äkäslompolon kylää.
Ennen lähtöä katsoin Ylläksen sähköisestä kartasta, että kyseinen reitti oli edellisyönä huollettu. Lisäksi vilkaisin reittejä ylläpitävän Tunturi-Lapin Reitit Oy:n Facebook-sivulta tuoreimmat terveiset viimeisimmän huoltokierroksen jäljiltä: “Eilisen tuiskun jäljiltä reitit ovat monin paikoin pehmeät, parhaassa kunnossa olivat kylien läheisyydessä olevat reitit.”
Näillä taustatiedoilla startattiin matkaan Äkäslompolon kylältä. Hyvä aloituspaikka reitille löytyy esimerkiksi Äkäsentien päästä Äkäshotellin ja Pirtukirkon ohi kuljettuaan. Pyöräilyyn tarkoitetut talvipolut on hyvin merkitty (pyöräilijä ja lumihiutale sinisellä pohjalla) ja ensimmäinen opaste löytyikin tien päästä.
Kesänkitunturi se taitaa siellä taustalla lymyillä.
Alkumatka on leppoisaa ajettavaa mukavissa maisemissa ensin Kesänkijoen vartta ja sitten Kesänkijärven vasenta puolta eteenpäin. Järven jäädessä taakse alkaa ensimmäinen sykettä nostattava nousuosuus kohti Latvamajaa, jossa meillä oli tiedossa ensimmäinen tauko. Tauon koittaessa pyöräilyä oli takana 8 kilometriä majapaikasta Äkäslompolon kylän tuntumasta.
Kuva Latvamajan pihasta. Suunnitelman mukaan jatkoimme matkaa majan ovelta katsottuna vasemmalle. Kuvan keskivaiheilla näkyy pyöräilyyn tarkoitetun talvipolun reittiopaste.
Latvamajalta jatkoimme kohti Kesänkitunturin ja Lainiotunturin väliin jäävää Hangaskurua. Ennen Hangaskurua reitille osuu kaunis, suhteellisen aukea taipale. Tässä kohtaa alkoi myös ylläpitäjien antamien “lupauksien” lunastus, mitä tulee reitin pehmeyteen. Pääosin matka taittui kyllä ajamalla, mutta muutamia jalkautumisia ja talutuspätkiä oli hyväksyttävä, jos halusi matkaa jatkaa. Olimme tänään ensimmäiset pyöräilijät, jotka jatkoivat Latvamajalta eteenpäin, ja veikkaan, että meidän jälkeen tulevilla oli varmasti huomattavasti vaikeampaa. Sen verran upposi paksukin rengas lumeen, ja kaksien renkaiden jäljiltä ura oli jo mukavan pehmeää muusia. Tämäkin etappi kannattaa silti kokea, sillä se on erityisen kaunis. Ainakin tällaisella kirkkaan aurinkoisella talvisäällä, joka tänään osui kohdalle.
Hangaskurussa reitti on suhteellisen mukavaa ja helppoa ajettavaa pienine nousuineen ja laskuineen. Hangaskurun loppupuolella on laavu, jossa voi pitää taukoa omien eväiden kera. Jos omia eväitä ei ole mukana, mutta taukohammasta jo kolottaa, niin Karilan Navettagalleria tulee vastaan noin kolmen kilometrin päässä. Pienen poikkeaman reitiltä tuo taukopaikka vaatii, mutta paikan tunnelma ja syötävien tarjonta on vaivan arvoinen.
Meillä oli käytössä yhden tauon taktiikka, joten suuntasimme Karilan laturisteyksestä takaisin Äkäslompoloon. Valitsimme talvipolkureitin, joka näytti loppumatkan pituudeksi 2,5 kilometriä. Toinenkin, 2 km vaihtoehto olisi ollut tarjolla, mutta sen “sisällöstä” meillä ei ole tarkempaa tietoa. Sen sijaan tämä 2,5 km pätkä on tuttu; alkuun pientä kiipeämistä, mutta sen jälkeen palkintona hyvinkin vauhdikas lasku (kuskin niin halutessa) Äkäslompolo-järven jäälle. Siitä järven poikki takaisin kylälle ja kierros oli valmis. Majapaikan pihassa matkamittari näytti 22 kilometriä ja aikaa ajamiseen käytimme tällä kertaa noin 2,5 tuntia. Ajossa meillä oli Trekin Farley-luomuläskit - toisella 5 ja toisella 9.6.
Suosittelen tätä reittiä, jos on jo vähän lenkkejä alla ja haluaa hiukan haastaa itseään nousuilla, laskuilla ja paikoitellen mahdollisesti pehmeillä reittiosuuksilla. Ohessa vielä reittiprofiili ja Ylläksen karttapalvelusta napattu kuva reitistä.
