Haavepalo hiihtäen - lyhyt versio
Olin kuullut huhuja, että Haavepalon maisemat ovat näkemisen arvoiset. Sinne siis hiihtoreissulle äidin kanssa. Tällä kertaa turvauduimme kuitenkin lyhyeen versioon, jossa lähtöpaikkana toimi Totovaaran pysäköintialue (Totovaarantie 165) Aakenuksen kupeessa. Matkaa takaisin mökille näytti kertyvän latuja pitkin reilut 25 kilometriä, mikä tuntui nykyhiihtokuntooni nähden riittävältä. Pidempi versio olisi lähtenyt Äkäslompolon kylältä mökin pihasta ja palannut sinne, jolloin matkamittariin olisi kertynyt 45 km. Eli liikaa.
Sukset matkaan ja autokyydillä lähtöpaikalle - ajoa reilu 30 kilometriä, noin 30 minuuttia. Tavallisena kevättalvena Äkäslompolosta lähtee torstaiaamuisin bussikuljetus samaiselle parkkipaikalle, josta voi sitten valitsemaansa reittiä sivakoida takaisin kylälle. Keväällä 2021 yhteiskuljetukset ovat kuitenkin tauolla, niin kuin niin moni muukin asia, mutta eiköhän niidenkin aika vielä palaa.
Latukone ei ymmärrettävästi ehdi tälle reitille ihan joka päivä, mutta iloksemme se oli vieraillut paikalla juuri tänä aamuna. Kelpasi lähteä suksimaan vasta-ajetulla baanalla.
Tämän reitin herkkukattaus eli Ison Totovaaran laella odottava Haavepalon näköalapaikka tarjoillaan jo alkumatkasta. Pysäköintialueelta on kohteeseen noin 5 kilometriä ja tänä aikana noustaan vajaasta 230 metristä reilun 380 metrin korkeuteen. Alkumatka on siis enemmän tai vähemmän nousua, mutta hyvin maltillista sellaista – upeat maisemat saa nautittavakseen aika helposti ja halvalla, mitä tulee fyysiseen ponnisteluun.
Haavepalon näköalapaikalta avautuu makoisat maisemat Ylläksen suuntaan. Tänään näkyvyys oli kohtalainen, joten Ylläs, Kesänki, Lainio, Pyhä ja Aakenus olivat hahmotettavissa.
Nousu Isolle Totovaaralle eteni mukavasti ja maisema alkoi muuttua huipun ja Haavepalon lähestyessä. Metsäinen ympäristö harventui ja taivas pilkisteli puiden takaa molemmin puolin latua. Ja siinä se sitten oli. Talvista ihanuutta silmänkantamattomiin. Tai ainakin Ylläksen suunnassa kohoavaan komeaan tunturirivistöön asti. Todella nättiä ja ehdottomasti näkemisen arvoista. Pari vuotta sitten Haavepalo sai kodan, joten olosuhteet pidempäänkin taukoon ovat otolliset muutenkin kuin maisemien muodossa.
Meillä matka jatkui lyhyen ihastelun jälkeen kohti Villenkämppää, mikä tarkoitti pääosin leppoisaa laskettelua ja kevyttä lykkimistä. Siitä matka eteni helppoa ja tasaista latua suomaisemissa Latvamajan latukahvilalle, jossa vietimme munkkimehujen mittaisen tauon 18 kilometrin reippailun kunniaksi. Takaisin kylille ja kämpille palailimme Kesängin keitaan ohi ja Kesänkijärven vasenta puolta.
Päivän saldo: matkaa taittui reippaat 26 kilometriä vähän alle 3 tunnissa. Raitista ilmaa yllin kyllin ja keväistä auringonpaistettakin saimme osaksemme. Ladut olivat liukkaat ja sukset toimivat. Haavepalo ehdottomasti kokemisen arvoinen. Hieno päivä siis! Oi jospa Isolle Totovaaralle pääsisi kesällä fatbikella. Taitaa kyllä kesäaikaan mennä kävelyhommiksi, jos sinne haluaa, mutta eipä haittaa sekään.