Muistutuksia itselle
Mietteitäni vuoden viimeisenä päivänä 2022. Muistutuksena itselleni, ja myös sinulle, jos niin haluat.
Voisiko elämään suhtautua vähän useammin kuvan osoittamalla tavalla? Avoimesti antautuen sille, mitä ikinä tuulen mukana tuleekin. Ei passivoituen tai uhriutuen, muttei myöskään takertuen tai vastaan taistellen.
Koska niinhän se lopulta menee – vaikka kuinka suunnittelee, ennakoi, valmistautuu ja harjoittelee, lopulta elämän tuulet, jotka eivät ollenkaan ole vallassamme, tarttuvat purjeisiin ja määräävät suunnan. Tällä en tarkoita, että kaikenlainen suunnittelu, ennakointi, valmistautuminen ja harjoittelu olisi turhaa. Suunnitelmissa ja asennoitumisessa on kuitenkin hyvä olla j o u s t o v a r a a, ja niiden tarkastelussa – kuten elämässä ylipäätään – tietoista, hyväksyvää läsnäoloa sille, mitä juuri nyt todellisuudessa on ja tapahtuu.
Voi myös olla hyvä idea katsastaa kriittisin silmin sitä karttaa, jonka varassa elämän ulapalla purjehdit. Kuvastaako kartta ollenkaan maastoa, jossa liikut? Löytyykö kaipaamasi päämäärä ensinkään tältä kartalta? Vai onko käymässä niin, että havahdut kädet krampissa ja hampaat irvessä puristamasta ruoria suuntana satama, johon et edes halua mennä? Mitäköhän tapahtuisi, jos hetkeksi hellittäisi ruorista ja nostaisi katseen kartasta? Antaisi silmien levätä maisemassa ja aistien matkata todellisuudessa.
Todessa ja todellisuudessa on jotain kiehtovaa, kun sitä katsoo mahdollisimman paljaana, raakana, sellaisena kuin se on. Ilman oman mielen synnyttämiä suodattimia. Se ei olekaan ihan yksinkertaista. Helposti elämän myrskyissä, arjen aallokoissa ja ihan tyvenelläkin säällä käy nimittäin niin, että omat ajatukset ja tulkinnat tilanteista, ihmisistä, olosuhteista tai tapahtumista alkavat esiintyä totena. Siitä taas seuraa, että oma kartta vääristyy ja alkaa riidellä ympäröivän maaston ja kenties koko elämän kanssa.
“Silloinkin, kun musertavat faktat hallitsevat ajatuksia, moni yhtä todellinen hyvä asia edistyy koko ajan.”
Tästä tulee mieleeni Hanna Weseliuksen Faktat tiskiin -kolumni, joka julkaistiin Suomen Kuvalehden tämän vuoden viimeisessä numerossa. Kirjailija, taiteen tohtori ja valokuvataiteen professori tutkailee kirjoituksessaan faktan ja mielipiteen eroa. Faktan hän toteaa tarkoittavan yksilöllisestä käsityksestä tai tulkinnasta riippumatonta asiaa. Lopussa hän asettaa sanansa näin:
”Maailma on ollut totta ennen sotaa ja on koko ajan totta. Tosiasiat ovat olemassa yhtä aikaa. Silloinkin, kun musertavat faktat hallitsevat ajatuksia, moni yhtä todellinen hyvä asia edistyy koko ajan. Se on pakko pitää mielessä näissä oloissa, että pystyy toimimaan.”
Minusta on luontaista asettua hyvän puolelle – kiistämättä pahan läsnäoloa minussa, sinussa ja koko elämässä. Hyvän riveissä säilytän toimintakykyni, ja vaikka olenkin viime aikoina kiinnostunut myös ei-tekemisen hyödyllisyydestä, koen toiminnan elämän kannalta tärkeäksi.
”Historia on täynnä voittoja pahuudesta.”
Hesarissa oli näin vuoden päättyessä Sami Sillanpään kirjoittama artikkeli otsikolla Hullu vuosi, taas. Siinä ääneen pääsi Laura Kolbe, joka työskentelee Euroopan historian professorina Helsingin yliopistossa. Juttu on hyvä katsaus erilaisiin kuohunnan vuosiin Euroopassa alkaen Ranskan vallankumouksesta 1789. Artikkelissa Kolbe ei ennusta tulevaa, mutta valottaa mennyttä lohdullisen ajatuksen kautta:
Ja historiahan on tunnettu siitä, että se toistaa itseään. Win.
Oma aikeeni vuodelle 2023 on vaalia viisautta, iloa ja myötätuntoa.
Sinua, minua ja kaikkea elävää kohtaan.
Peace & love.
Kreetta
