Meditaatiosta

Meditaatiosta puhutaan tällä hetkellä aika paljon. Monet kertovat meditoivansa säännöllisesti ja saavansa siitä erilaisia hyötyjä. Paljon puhutaan myös kadonneesta keskittymiskyvystä, mielenterveyden haasteista, ahdistushäiriöistä ja muista inhimilliseen kokemukseen ja elämään kuuluvista ilmiöistä. Olen parin vuoden ajan tutustunut meditaatioon henkilökohtaisen harjoittamisen kautta ja myös erilaisten tekstien, kirjojen ja podcastien avulla aiheeseen syventyen. Tässä yksi päätelmistäni.

Meditaation avulla voi vahvistaa kykyä aloittaa uudelleen. Tätä uudelleen aloittamisen kykyä voi ajatella mikrokyvykkyytenä, näkymättömänä vahvuutena, jolla kuitenkin on valtava voima mielekkään, täyttymyksellisen elämän kannalta. Uudelleen aloittaminen on kyky, jota elämä meiltä kaikilta kysyy, ja jota voi meditaation avulla vahvistaa.

Uudelleen aloittaminen on kyky, jota elämä meiltä kaikilta kysyy, ja jota voi meditaation avulla vahvistaa.

Miten meditaatio tässä auttaa?

Meditaatiossa on harjoitteena kyse huomion suuntaamisesta. Otetaan esimerkiksi meditaatio, jossa tavoitteena on ankkuroitua hengitykseen vaikkapa 15 minuutin ajan. Ankkuroituminen tarkoittaa tässä sitä, että pyrit suuntaamaan huomiosi hengitykseen ja pitäytymään siinä.

Uudelleen aloittamiseen liittyvä harjoitus tarjoutuu siinä kohtaa, kun mielesi vaeltaa hengityksen huomioimisesta muualle. Kun ajatuskaruselli pyörähtää käyntiin ja vie sinut mukanaan. Voin melkein luvata, että tämä tapahtuu jokaiselle, joka kerta ja lukemattomia kertoja tämän harjoituksen aikana. Miksi näin tapahtuu? Siksi, että se on mielen tehtävä, luontainen taipumus ja myös oleellisen tärkeä vahvuus. Mielesi ei siis tee mitään väärää ”karatessaan” ajatuksiin.

Miksi mieli vaeltaa muualle? Siksi, että se on mielen tehtävä.

Tarkalleen ottaen harjoituksen ydin on siinä hetkessä, kun huomaat hypänneesi ajatusjunaan ja matkustaneesi kenties hyvinkin kauas tästä hetkestä – menneeseen, tulevaan, muistoihin, suunnitelmiin, huoliin, haluihin, mielitekoihin.

Oleellista on:
1) Huomata näin käyneen.
2) Lempeästi hyväksyä näin käyneen.
3) Palata hengitykseen ystävällisyyden ja ymmärryksen saattelemana.  

Pintapuolisesti näyttää siltä, ettet tee juuri mitään, mutta tulet harjoittaneeksi useampaa asiaa:
1) Vahvistat kykyäsi olla läsnä ja suunnata huomiotasi.
2) Havainnoit ajatteluasi ja tulet tietoiseksi siitä.
3) Harjoitat lempeää suhtautumista ja hyväksyntää itseäsi, mieltäsi ja ajatuksiasi kohtaan.
4) Opettelet uudelleen aloittamisen taitoa. Mitä useammin mielesi vaeltaa muualle, sitä useampia toistoja saat. Palaat kerta toisensa jälkeen hengitykseen, siis aloitat uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen.

Minusta (mielekkäässä) elämässä on kyse juuri tästä.

Uusista aamuista.
Uusista aluista.
Uusien mahdollisuuksien havaitsemisesta.
Uusien näkökulmien sisäistämisestä.
Uusien oivallusten saamisesta.

Niin kauan kuin on elämää, on mahdollisuus aloittaa uudelleen.

Katso ympärillesi, ja huomaat, miten ympäristösi aloittaa uudelleen koko ajan.
Aamu, päivä, ilta, yö.
Kevät, kesä, syksy, talvi.
Tuuli, tyyni, sade, paiste.
Ja sitten taas uudelleen.
Mutta ei koskaan täsmälleen samalla tavalla.

Me ihmiset olemme osa luontoa. Meidänkin on tarkoitus uudistua. Myös ajatustemme ja asenteidemme osalta – ja minusta siinä on jotain lohdullista ja toiveikasta. 

Tämä vaatii tietoisuutta uuden alun mahdollisuudesta. Ja läsnäoloa, sillä vain läsnäolon kautta voit kytkeytyä viisauteen, jota tarvitset ymmärtääksesi uuden alun tarpeen.

Siksi kannattaa hiljentyä itsensä äärelle.
Lempeästi kuunnella hiljaisia sisäisiä signaaleja.
Avautua muutoksen tarpeelle ja mahdollisuudelle.
Ja sitten aloittaa. 
Uudelleen. Ja uudelleen.

Kreetta