Sisällöntuotantoa hiihtoladulla

22.2.2016 // Tänään heräsin Äkäslompolossa. Nousin ilman herätyskelloa ennen kahdeksaa, join aamukahvit, luin sähköpostit ja sovin toisen puhelinhaastattelun jo aiemmin sovitun perään.

Ennen kymmentä sulkeuduin makuuhuoneeseen, viritin välineet - tietokoneen ja puhelimen - ja soitin haastateltaville

Kuuntelin juttukaverieni viisaita mietteitä ja kyselin tarkennuksia. Äänitin haastattelut puhelimeen lataamallani TapeACall-ohjelmalla ja siirsin äänitteet Evernoten tarjoamaan pilveen aiempien muistiinpanojen kaveriksi. Suosittelen molempia työkaluja. Käyttökustannukset vaihtelevat ilmaisesta halpaan. 

"Jossain ensimmäisen nousun puolivälin paikkeilla jutulla oli otsikko."

Puoliltapäivin olin jo hiihtoladulla. Haastattelujen teemat alkoivat elää mielessä ja lauseita alkoi muodostua. Jossain ensimmäisen nousun puolivälin paikkeilla jutulla oli otsikko. Siinä vaiheessa ajatus harhautui ja artikkelin sijaan rupesi pukkaamaan tätä tekstiä. Huomasin miettiväni kysymystä, johon vastaaminen ei ole aivan helppoa. Olenko töissä vai lomalla? En ihan tiedä. Mutta elämältä tuntuu ja maistuu. Hyvällä tavalla. Tämä ajatus sai taas kerran miettimään työhön suhtautumista.

"Parhaimmillaan työ on joustava osa  elämän kokonaisuutta."

Minun ajatuksissani työhön suhtautuminen on yksi suurimpia haasteita, mitä tulee rekrytointiin. Juuri nyt koen, että jos työyhteisömme joskus kasvaisi, pitäisi sen kaikkien jäsenten suhtautua työhön jokseenkin samoin. Parhaimmillaan työ on joustava osa elämän kokonaisuutta. Ei tiukasti aikaan, paikkaan ja tuntiperusteiseen suorittamiseen perustuen, vaan tuotoksiin nojaten. Vaatii ainakin sellaisten termien sujuvaa ja syvällistä sisäistämistä kuin avoimuus, luottamus, joustavuus sekä kyky johtaa ja vastata omasta tekemisestä.

Haastatteluihin valmistautuessani törmäsin TrendWikin Näkökulmia digitaaliseen maailmaan -vuosiraportissa käsitteeseen uusi työ. Se on sitä, kun ihmiset tekevät jotain, mitä todella haluavat tehdä vastakohtana vanhalle työlle, jota on pakko tehdä ja joka koetaan jonkinlaisena lievänä sairautena tai kärsimyksenä.

"Jos elämä alkaa aina perjantaina ja loppuu sunnuntaina, niin siinä tulee leikittyä kuollutta aika iso osa elämästä. "

Jotenkin kuulostaa tutulta tuo vanha työ. En voi kiistää, etteikö olisi omakohtaista kokemusta, mutta aika paljon myös sivusta seuraamista. Lupaus seuraavasta lomasta - tai lomien välillä viikonlopusta - on aika monella suurin syy kestää työtä. Pidemmän päälle se on vähän ongelmallista. Jos elämä alkaa aina perjantaina ja loppuu sunnuntaina, niin siinä tulee leikittyä kuollutta aika iso osa elämästä.

Raportin mukaan aika, jolloin ihmiset työllistyivät massoittain, saattaa olla ohi. Uusi työ syntyy pienistä, uudenlaisista palasista sisältäen digitaalista valmistusta, permakulttuuria, kokemuksellista oppimista ja tarkoituksenmukaista teknologiaa, joka tukee kestävien yhteisöjen rakentamista.  

Vähän utopistista? Varmasti sitäkin, mutta samalla kuitenkin jo todellisuutta. Mielenkiinnolla seuraan, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Muutoksen tiellä ollaan ja työn tekemisen pääväylän rinnalla on jo lukuisia sivuteitä. Oman polkunsa löytää jokainen, mutta voi olla, että ihan itse pitää vähän etsiä.