Tänä keväänä olen äveriäs

11.4.2016 // Tänä keväänä olen erityisen etuoikeutettu. Saan työkseni olla kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarinoistaan. Siitä, että pyrin laajentamaan omaa maailmankuvaani ja ymmärrystäni ja kerron kuulemastani eteenpäin kirjoittamalla 

"Rahallisen korvauksen rinnalla kertyy myös toisenlaista omaisuutta."

Rahallinen korvaus on tarpeellinen ja mukava, mutta minun kokemuskentässäni myös yllättävän nopeasti katoava seuraus tehdystä työstä. Onneksi samaan aikaan kertyy toisenlaista omaisuutta. Sellaista, joka tekee minusta päivä päivältä rikkaamman. Upporikkaan suorastaan. Henkisesti. Siinä säästöpossussa riittää tilaa. Eikä paljon verottajaa kiinnosta.

"Olen kysynyt paljon ja kuunnellut enemmän. Se on ollut toimiva suhde."

Tänä keväänä olen kysynyt paljon ja kuunnellut enemmän. Se on ollut toimiva suhde. Ja millaisia ihmisiä. Tosielämän sankareita. Työntekijöitä, yrittäjiä, johtajia. Kaikki iloisia omasta työstään. Ylpeitä omasta joukostaan. Sydäntäviiltävän kiinnostuneita siitä, mitä heidän työpaikallaan tapahtuu. Nyt ja tulevaisuudessa.

Tänä keväänä olen käynyt paljon keskusteluja työelämästä ja sehän sopii. Työelämä on yksi intohimoni. Työ ja elämä. Yhdessä. Uskon, että me tarvitsemme työtä voidaksemme hyvin. Määristä ja muodoista voidaan keskustella, mutta tarvitsemme yhtä kaikki. Ja jotta voimme hyvin työssä, me tarvitsemme hyvän työelämän. Ja hyvän työelämän eteen meidän pitää olla valmiita tekemään töitä. Ihan jokaisen.

"“Kuuntele heitä, jotka kertovat sinulle, mitä sinun pitää kuulla. Älä heitä, jotka kertovat, mitä haluat kuulla.”"

Viime viikolla sain osallistua suomalaisen rauhanvälittäjäjärjestö CMI:n 15-vuotisjuhlaseminaariin. Puhujat olivat vaikuttavia. Henkinen kapasiteetti teki uusia talletuksia. Mielen päälle jäi muun muassa professori Abdullahi An-Na'im'n äidiltään saama elämänohje: "Kuuntele heitä, jotka kertovat sinulle, mitä sinun pitää kuulla. Älä heitä, jotka kertovat, mitä haluat kuulla." Kasvun kannalta kiistämätöntä. Ja niin kovin vaikeaa.  

Seminaarin päätteeksi CMI:n toiminnanjohtaja Tuija Talvitie nousi lavalle työntekijäjoukkonsa kanssa ja lausui kiitoksensa järjestön perustajalle, presidentti Martti Ahtisaarelle. Kun hän sitten esitteli oman joukkonsa, häneltä murtui ääni - ja minulta kyynelpadot. Tuija oli pakahduttavan ylpeä ja kiitollinen haasteellista työtä tekevistä ihmisistä johtamansa järjestön riveissä. Minua on helppo liikuttaa. Tuija teki sen viisaudellaan, inhimillisyydellään ja suurella sydämellään.

Samaa sydämellisyyttä toivon meiltä jokaiselta ja meille jokaiselle –  työssä, elämässä ja työelämässä!