Ihmisenä olemisen ympäristövaikutukset – Pafos-muistumia, osa 2
”Olemme toistemme ympäristö.”
16.6.2019 // Taisi olla heti Pafos-viikon ensimmäisenä seminaaripäivänä, kun Esa jakoi kanssamme tuon naisleijonien valmennusryhmästä kantautuneen ajatuksen tiimidynamiikasta. Ja niinhän me totta vie olemme. Omalla kohdallani tuo vastaus johti pohdintaan: Kuinka tietoinen olen oman inhimillisyyteni ympäristövaikutuksista? Olisikohan egosysteemissä tilaa niin sanotuille kestävämmän kehityksen valinnoille?
"Se, millä asenteella aloittaa, voi joko tukea tai hajottaa itse tekemistä."
”Kohta saan tehdä, mitä rakastan tehdä”, oli taas erään muodostelmaluistelua harrastavan nuoren vastaus kysymykseen ajatuksesta, joka hänellä on juuri ennen jäälle astumista. Hmm. Se, millä asenteella aloittaa, voi joko tukea tai hajottaa itse tekemistä. Sen paremmin tarinaa tuntematta veikkaan, että tämän luistelijan terä nappaa jäähän astetta kauniimmin ja kuviot osuvat joukkuekavereiden kanssa kohdalleen hivenen näyttävämmin.
"Kuinka kärryillä olet siitä, millaisella mentaalisella rakenteella valmistaudut erilaisiin elämäsi suoritteisiin?"
Kisasuoritus alkaa aina jo ennen varsinaista suoritusta – olipa suoritusareenana uima-allas, kodin tiskiallas tai joillakin työpaikoilla ylivuotoihin taipuvainen tekemättömien töiden allas. Kuinka kärryillä sinä olet siitä, millaisella mentaalisella rakenteella valmistaudut erilaisiin elämäsi suoritteisiin? Työn määrä ja ajan tai ajattelun ahtaus saattaa sumuttaa mieltämme, joten tarkkana saa olla. Jos tähtäimessä on optimaalinen suoritus tai maanmainio lopputulos, niin sumua kannattaa pyrkiä hälventämään.
Nykytyössäni viestinnän ja mainonnan parissa kohtaan miltei päivittäin suunnittelijakollegoideni taidonnäytteitä, joihin he ovat jo antaneet merkittävän panoksensa, mutta joiden työstämistä monesti vielä yhdessä jatketaan. Oma taipumukseni, puoliautomaattisesti kritiikkiä ampuva mieleni, tuppaa sukeltamaan turhankin nopeasti esiin nouseviin kehittämiskohteisiin tai mahdollisiin puutteisiin, mikä on lopputuloksen kannalta hyvä, mutta ei välttämättä etenemistapana kovin ylevöittävä muiden eikä itseni kannalta.
"Kaavailen kokeilevani työskentelyotteen ja -asenteen mikromuutosta."
Sumussa on siis tullut seilattua, mutta ettei vaan välkkyisi toivon majakka tässäkin hernerokassa. Kaavailen kokeilevani seuraavanlaista työskentelyotteen ja -asenteen mikromuutosta: vedosvaiheessa pysähdyn tietoisesti jo tehdyn työn äärelle ja annan arvoa sille riippumatta siitä, kuinka lähellä lopullista maalia kyseisenä hetkenä ollaan. Hyväntahtoisuuden tunnelmassa hetki on kauniimpi, mieli kirkkaampi, hyvästä tulee parempi ja matka on mukavampi. Ajattelisin.
Pafos Tulenkantajat -seminaarin 8.-15.6.2019 jälkimainingeissa pureskelin pala palalta ja yritin sekä sisäistää, ymmärtää että ottaa käyttöön päivien antia kiitollisena Esa Saarisen ja hänen tiiminsä upeasta työstä syvemmän ymmärryksen, paremman elämän, inhimillisyyden ja monen muun tärkeän teeman äärellä. Kenties joku muukin saa ajatuksen syrjästä kiinni ja innostuu kehittelemään siitä omia tulkintoja, jotka parhaimmillaan muuttuvat mullistaviksi teoiksi. Rakkaudella!